Vallimäen puistosta on jo vuosisatoja tähyilty saapuvia ja lähteviä laivoja. Mäelle on tuotu purjelaivojen painolastimaata ja sen mukana ns. painolastikasveja (mm. soikkoratamo, papelorikko). Osa puistosta on kaupungin puistoa ja osa perinteikkään juhlatilan, Wallilan, puistoa ja puutarhaa.

Puiston hoidossa tietty suurpiirteisyys on tarpeen, tärkeintä on tunnelma. Wallilan tontilla kasvaa mm. vanhan ajan pensasruusuja, pioneja ja syreenejä. Puutarhanhoidossa arvostetaan puutarhan ja luonnon monimuotoisuutta ja ns. dynaamisia istutuksia.

Osa puistosta on kallioista ja epätasaista, mutta osa on loivempaa ja helppokulkuisempaa.
Yksityispiha ei ole avoinna, mutta Wallilan terasseilta pääsee ihailemaan maisemia myös sinne.