Metsäpuutarhani on 22-vuotinen henkilökohtainen "golfkenttäni" useine väylineen ja kierroksineen, kasvitieteiden ehtymätön "kesäyliopisto", jossa pähkäilen mikä kasvi viihtyy missäkin - tai miksei joku viihdy missään. Ikioma "kuntosalini" ja "puuhamaani", jossa kottikärrytreenit ja kyykkiminen tulevat tutuiksi mullan, hakkeen ja soran siirtelyissä. Se on myös "toimintaterapeuttini" ja "sielunhoitajani" - oikeassa hetkessä molemmat. Aamun aloitus kahvikupposen kanssa, kun kokonainen ihana päivä on edessä - tai viinilasillinen iltauutisten aikaan, kun kroppa on rättiväsynyt mutta mieli on tyytyväinen, ovat parhaimpia hetkiä viipyillä puutarhan sydämessä, penkillä rauhassa istuskelemassa.